Veikko Huuska

Kaappari Jokamies

Kaappari Jokamies

Kaappari Lamminparras (**** = neljä tähteä)

En voi mitään sille, että pidin Aleksi Mäkelän  Kaappari –elokuvasta.  Siinä oli jotain joka tuli liki, kosketti – ja tuntui monellakin tapaa relevantilta.  http://fi.wikipedia.org/wiki/Kaappari_(elokuva) 

”Majuri” Lamminparras muodostui minulle tajunnassani jonkinlaiseksi suomalaiseksi perheenisä Lomaniksi.  Tarkoitan Arthur Millerin menestysnäytelmää Kauppamatkustajan kuolema.  http://fi.wikipedia.org/wiki/Kauppamatkustajan_kuolema

Oululainen merkonomi, liikemies ja konkurssituomittu mies, mitä hän muutakaan on kuin eväänsä syönyt, umpikujaan ajautunut (joku voisi sanoa: ajettu) ihminen.  Hän on tilassa, johon polut päättyvät. (Ehkä tunnen itsekin ammatillisesti umpikujaan joutuneena outoa sympatiaa tuota miestä kohtaan.) Tai ainakin näyttävät päättyvän. 

Ei siinä paljon auta tai edes lohduta tykistörykmentin komentajan (?) ja upseerikerhoveljen sanat ja olalle taputukset.  – Mietin muuten, että kuulinko oikein, kun kyseinen tykistön yliluutnantti tituleerattiin rykmentin komentajaksi, varmaan niin.  Muistan kyllä 70-luvulta ns. kapteenitulpan, eli yliluteja jouduttiin nimittään sotilasarvoaan vastaamattomiin tehtäviin, koska ei voitu ylentää kapteeneiksi… koska oli se tulppa. 

No, tämä on sivupolku.  Mutta antaa viitettä kuitenkin siitä, että kyseessä ei – hiisi vieköön – ollut mikään luuseri.  Luin jostain arvostelun, jossa tapailtiin vanhaa lentäjän valssia, tapaan: ”Ilmojen halki käy luuserin tie…”  Ei taivaassa,  mitä olen lukenut ja muistan vuodelta 1978, jolloin tämä Suomen ensimmäinen laatuaan, lentokonekaappaus, tapahtui, niin esikuva oli sentään tuontiliikkeen toimitusjohtaja, sliipattu kaveri, karismaattinenkin, ja tottunut vetämään tyylillä ja otteella isojakin yleisötilaisuuksia yms.  http://fi.wikipedia.org/wiki/Oulun_lentokonekaappaus

Siinä suhteessa Hissu Hietalahden roolityö antaa väärän käsityksen.  Hissu, olisit voinut tuoda vähän särmää tähän äijään, se olisi samalla kolmiuloittaistanut henkilökuva.  Kielsikö ohjaaja, vai oliko käsis vain niin kirjoitettu ja sitä noudatettiin.  Käsikirjoituksen pohjana oleva Lauri Puintilan kaappari-dokumenttikirja on yöpöydälläni mutta en ole sitä vielä – johdantoa lukuun ottamatta – ehtinyt lukea. http://fi.wikipedia.org/wiki/Kaappari_Lamminparras

Paljon porua on herättänyt elokuvan noin 6 sekuntia kestävä episodi Tamminiemen työhuoneessa ja ikkunassa.  UKK heikossa hapessa.  – Oliko presidentti "korkeassa huimaustilassa", kemiallisesti aikaansaadussa – vai kemiasta riippumatta?  Kysymys, johon emme tahdo saada vastausta, muuta kuin näiden takuumiesten, suomien ja muiden, mutta hehän ovat jo toiminnallaan aiheuttaneet itselleen kansalaisluottamuksen menetyksen näissä aiheissa.  Aina he ovat todistaneet, todistavat ja tulevat hamaan hautaan asti todistamaan, ettei Urkki ryypännyt, ei rypenyt – eikä kontannut.  Sossii.  Mutta – niinhän tässä on lehtitietojen mukaan (en taaskaan ole, työssäkäyvä vanhus,  ehtinyt UKK:n päiväkirjoista itse varmentamaan) Kekkosen päiväkirjoissa on juuri tuona ajankohtana, kaappauspäivinä, pimeä kohta, tyhjää. 

Olen käsitellyt tätä aihetta 2008, Prahan miehityksen 40-vuotismuiston partaalla, ja todennut: Urho Kekkonen katosi tuolloin(kin) pariksi päiväksi kentältä, eikä tapojensa vastaisesti manuaalis-akuutisti lujin kourinensa johtanut Suomen ulkopoliittista apparaattia – vaan miehityshommia joutuivat muut kommenteeraamaan, kärjessä miehitysaamuna itkukalvoisin silmin töihin Inkoosta kaikkea liikenneturvallisuutta uhmannut pääministeri Koivisto (vertaa Koiviston muistelmat).  Missäpä päämies silloin oli, muuta kuin mettiäisten maassa?  Tähän ei ole kukaan kyennyt vastaamaan pätevästi, pitävästi, joten käsityksensä saa luoda indisioiden perusteella.  http://www.hs.fi/arviot/Kirja/Ele+Aleniuksen+muistelmat+ovat+kuvaus+pelon+voittamisesta+Pieni+suuri+mies/a1353053719461 

Myötämieleeni elokuvaa kohtaan kieltämättä  vaikuttaa miespääroolin toteuttajan, Kari ”Hissu” Hietalahden persoona ja näyttelijäntaito.  Niin monet yösilmän hetket olen seurannut General Panchon ja Hissun ja Korpelan vaiheita maalla ja merellä, että syntyyhän siitä jokin sanaton miimisverbaalinen yhteissävel, jos on syntyäkseen.  Hieman edellä kritisoinkin Hissun tapaa vetää rooli, siitä ehken jäi puuttumaan liikemiehen sosiaalisekonominen särmä, se tilanteen haltuunotto ja lumo, jota kuitenkin muistitieto kertoo miehessä olleen.  Nythän se, spiraalin kiertyessä kiihtyvää vauhtia kohden mustaa aukkoa, oli tietenkin kateissa.  Mutta kontrastilla, voimalla ja antivoimalla, luodaan vaikuttavuutta. 

Nyt saamme enemmänkin ”nauttia” miehestä hermoromahduksen partaalla, holttinsa menettämisen rajalla ja vähän jo ylikin.  Siinä Hietalahti on lyömätön: hän profiloi ja personoi ”kaikkensa menettäneen” miehen hahmon tosi traagisella tavalla.  Lamminparras oli 1970-luvun lopun Kekkosen hätätilahallituksen ja II öljykriisin päivien hahmo, korkealle kurottanut, mutta siipensä polttanut.  Aikansa sankari.  Mielestäni on tärkeää, että sellaisestakin tehdään elokuva: tavallaan se on 35 vuoden takaista lähihistoriaa, mutta samalla myöskin puhuttelevaa yhteiskuntakuvausta, mikrotason kärsimystä ja amokkia. 

Satuin näkemään Näin tehtiin Kaappari –trailerin televisiosta torstaina ja perjantaina näin itse leffan.  Hieman kiinnosti nuo etukäteis graafit ja muu tekninen tuoteseloste.  Ihan käypää tavaraa oli kun Sinisin siivin vedettiin ukkospilvien lomassa.  Kapteeni Aake Kallialan lyömätön tyyli ja asemapaikoilla sutinoivaa keikkaa heittävä perämies, hyvä kollaasi.  ”Mitäpä sitä hyvää porukkaa hajottamaan”. 

Poliisityö taattua 70-lukulaista säveltämistä, uskottavine tyyppeineen.  Sisäministeri on kyllä vedetty suoraan kanihatusta, joskaan en ole aivan varma, miten huolellista taustatyötä naissisäministerien homman hanskassapidon suhteen on tehty.  Olen kyllä maakunnassa nähnyt aika avuttomiakin ministerityyppejä.  Kaappauksen aikaan tosin sisäministerinä toimi  Eino Uusitalo, joten siltä osin kuvaus on fiktiota.

Summa summarum: nyt heltiää kuitenkin 4 tähteä: ****

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Enpä antaisi neljää tähteä, mutta ehkä pari. Filmin tyylilaji on jonkinsorttinen draamakomedia, jossa tietyt asiat esitetään huvittavassa valossa, ja Lamminpartaan tuntema epätoivokin tuntuu siksi hiukan koomiselta. Se on harmi, koska Hietalahti olisi roolissaan todella uskottava. Ei ehkä Kahdeksan surmanluodin tasolla, mutta eipä pohjatarinan kaappauksessa ruumiita tullutkaan.

Ajankuva ei pettänyt juuri missään, mutta ei 70-luvulla kukaan sanonut "homma hallussa", kuten ministeri tässä elokuvassa. Teitittelyä muistelen myös käytetyn enemmän kuin filmin hahmot tekevät. Vaatetus, ajoneuvot ja asunnon sisustus kelpasivat hienosti kuvaamaan aikaa 35 vuotta sitten. Lankapuhelimet ovat kiitettävästi mukana, yksi jopa kolikkokäyttöisenä.

Se mikä pysyy on Paavo Väyrynen; häntä imitoitiin lyhyesti mutta onnistuneesti. Sen puheenparren tuntee nykynuorikin!

Puheenaiheeseen liittyvää