Veikko Huuska

Sirkusleijona muistoissani - ja Mr. Caru

Luin suurella mielenkiinnolla Sanni Mattilan artikkelin ”Friikki-showsta taide-elämykseksi – Sirkusperinteen historiaan mahtuu karanneita jääkarhuja ja muulilla ratsastava karhu” (HS 5.9.2015).

http://www.hs.fi/kotimaa/a1441348568761

Kiinnostukseni vain kastoi sen jälkeen kun havaitsin jutun yhteydessä julkaistun kuvan, jossa kuvatekstin mukaan:

"Sirkus Panakosin kreikkalainen eläintenkesyttäjä Caru ja hänen karhunsa valmistautuvat esitykseen Helsingissä.  Vuotta ei tiedetä."

Muistin heti:

Mister Caru ja hänen leijonansa Wothan kävivät Ikaalisten kirkonkylän kansakoulun pihalla keväällä 1963 (tai 1962?).

Muistan tämän erityisen hyvin, koska Mr. Caru oli paitsi komea, myös ystävällinen: pääsin näytöksen jälkeen Wothanin häkin viereen (jonne pääsy oli  muutoin ankarasti kielletty), ja tämän lähikosketuksen - tunsin leijonan hengityksen paljaalla käsivarrellani - jälkeen hetken aikaa toiveammattini oli - leijonankesyttäjä.

 

Tapaamisen päätteeksi Mr. Caru ojensi minulle muistoksi kuvakortin, jossa luki mukavasti "Muistoksi Mr. Caru ja Wothan".  -

 

Tämä kortti oli pitkään sänkyni yläpuolella seinällä, kunnes liimasin sen perhealbumiimme.

 

Katso: Muistoksi Mr. Caru ja Wothan  https://picasaweb.google.com/113679801467129695575/MrCaruJaHanenLeijonansaWothan#6192480326550674786

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän sirkkulinnea kuva
sirkku pitkanen

Vanhat valokuvat sirkuksista ovat aina kiehtoneet mieltäni. Nykyään olen niin mieleltäni valistunut etten pidä villieläinten tuomisesta sirkukseen, mutta koirat näyttäisivät tykkäävän esiintymisestä. Ainakin jos hännänheilutuksiin on uskominen kehon kielenä....
Menen sirkukseen yleensä sen intiimin telttatunnelman takia. Tykkään katsoa trapetsitaiteilijoita ja pellejä ja miekkamestareita.

Vanha sirkuskuva omasta albumista on veljestäni,joka pääsi pienen intiannorsun selkään joskus 70 luvulla. Ja minä en päässyt. Olin asiasta hirvittävän katkera vuosikausia. Taidan vieläkin olla. En tiedä missä pääsisin vielä norsun selkään. Kamelikin kävisi. Kai sitä saa aikuinenkin haaveilla ,nyt vaan asettaa niiden eläinten oloja kuitenkin etusijalle - teen vaikka lumifantin puutarhaan ja ratsastan sillä.